Showing posts with label Bigwall. Show all posts
Showing posts with label Bigwall. Show all posts

Wednesday, October 20, 2010

Pitoni går Haukkari

Nythän alkaa olla teknokelit parhaimmillaan, joten Haukkarissakin julkaistaan hieman asiaan kuuluvaa materiaalia. Toisin sanoen, edesmenneen Pitonin juttuja julkaistaan Haukkarissa, ensimmäiseksi vuorossa teknisen ja bigwall-kiipeilyn esittelyä.

Eli siihen yläpalkkiin on ilmestynyt TEKNO ja BIGWALL linkit, joita klikkailemalla pääsee tutustumaan aikuiskiipeilyn ihmeellisen maailmaan. Sivut eivät ole vielä valmiit, mutta sisältöä tulee lisää tässä syksyn mittaan.

Muutenkin sivut on hieman uudistuneet. GALLERIAan on lisäilty kuvia reissuista, ja INFOsta löytyy mm. hieman copyright asiaa. Oikeaan alakulmaan on tullut Tunnisteet-osasto, josta pääsee näppäristi haluamalleen aihealueelle. Jutut on luokiteltu yleensä paikkakohtaisesti, tyyliin ”Niemisel”. Ai niin, ja mikä tärkeintä, haukkari on ihan hillittömässä kunnossa.(Mikä kertonee enemmän ruotsalaisista mömmöistä kuin kiipeilysuorituksista)

 Taidekuva Källsbergetin bivipaikasta

Saturday, January 2, 2010

Vaikeusasteet

Bigwall-kiipeily
Seinällä elely
Jumarointi
Haulaus
Vaikeusasteet

Bigwall-reittien vaikesasteet merkitään seuraavasti:

Ensimmäiseksi merkitään roomalaisilla numeroilla (I-VII) reitin keskimääräinen nousuaika. (vain V-VII lasketaan tyypillisesti bigwall-kiipeilyksi)

I  = 1-3h

II = 3-5h

III = 5-8h

IV = koko päivä

V= 1-2 päivää

VI= 2-7 päivää

VII = yli viikko vaikeaa kiipeilyä, olosuhteet yleensä erittäin vaikeat ja ulkopuoliset pelastusoperaatiot käytännössä mahdottomia. Tällaisia reittejä on esim Pakistanissa.

Seuraavaksi merkitään pakollisen vapaakiipeilyn vaikeus, eli reitin vaikein kohta, jota ei pysty teknoamaan. Usein tämä on chimney tai vastaava ränni. Esim 5.11a tai vaikkapa ranskalaisittain 6b+

Tämän jälkeen vaikein tekninen köydenpituus. Esim. A4 tai C2+. A-vaikeusasteet ovat reiteille, joissa vasaran käyttö on usein edellytys. C:tä käytetään, kun on käytäntö kiivetä reitti kliinisti eli teknoten ilman vasaraa.. Trafiikki suosituilla bigwall-reiteillä on aikaansaanut sen, että reitti joka on ennen ollut vaikea vasarareitti on kulunut kliinisti kiivettäväksi ja lopulta vapaasti kiivettäväksi. Yksi esimerkki on Zodiac Kalifornian Yosemitessä.

Jos kyseessä on talvireitti, merkitään seuraavaksi vaikein jääkiipeily/mixed-osuus. esim. WI5/M6+

Lopputulos voi näyttää vaikkapa tältä:

VII 5.10 A3+ M6  (Book of Shadows, Trango Tower)

Lisäksi vaikeusasteesta saattaa löytyä muitakin merkkejä, kuten:

R = Reitillä on kohta jonne ei saa varmistuksia. Mahdollisuus pitkään pudotukseen.

X = Reitillä on kokonaisia köydenpituuksia, joihin ei juurikaan saa varmistuksia, tai jos saa, ne ovat epäluotettavia ja hankalia löytää. Putoaminen usein hengenvaarallista.

Jos reitti on kiivettävissä kokonaan vapaasti, saatetaan nousuajan lisäksi merkitä vain reitin vaikein köydenpituus, eli esim VI 5.12a



Friday, January 1, 2010

Haulaus

Bigwall-kiipeily
Seinällä elely
Jumarointi
Haulaus
Vaikeusasteet

Haulaaminen, eli tavaroiden raahaaminen narun perässä on aivan mahtavaa. Tai ainakin opettaa nöyräksi. Seinällä ollaan pitkään, joten mukaan tarvitaan uskomattoman paljon tavaraa. Veden ja ruoan lisäksi mukaan tulee makuupussit, makuualustat, vaatteita, vessapaperia, ilmastointiteippiä… Pelkästään mukana kannettavasta vedestä tulee helposti painoa kymmeniä kiloja, joten haulaaminen on poikkeuksetta raskasta hommaa. Tavarat sullotaan haulbägiin eli “sikaan” ja possun alapuolelle laitetaan usein vielä roikkumaan portalegde ja shit tube. Pidemmillä reissuilla 150 litran sikoja saattaa olla useitakin mukana (kuva).

Haulaamista helpottamaan on kehitetty erilaisia tapoja jolla työtä saadaan kevyemmäksi. Järkevintä on kuitenkin käyttää omaa massaa vastapainona ja erilaisten rissojen ja taljojen avulla vetää tavarat ylös.

Pienimpiin painoihin sopii hyvin ns jalkahaulaus. Systeemi on hyvin yksinkertainen, eikä siinä käytetä taljaa. Yksi Protraxion tai vastaava itsestään lukittuva rissa riittää. Muita suoralla välityksellä olevia haulaustapoja on mm. bodyhaulaus ja spacehaulaus. Jos painoa tulee enemmän kuin haulaajan oma paino, täytyy nostaessa käyttää taljaa ja haulaaminen hidastuu huomattavasti. Erilaisia taljoja on paljon, joista Z-talja, eli 3:1 on varmaankin tunnetuin. 3:1 tarkoittaa sitä että nostettava paino putoaa yhteen kolmasosaan (mikäli eläisimme kitkattomassa maailmassa ;), mutta vastaavasti vedettävä matka kasvaa kolminkertaiseksi. Taljoja on mahdollista tehdä 5:1 tai tehokkaampiakin, mutta usein käytetään vain 3:1 taljaa ja jos se ei riitä, tavarat haulataan useammassa erässä.

Lähtötilanne on yleensä haulaustavasta riippumatta samanlainen. Kiivettyään köydenpituuden kiipeilijä tekee ankkurin ja laittaa sian haulaukseen. Samaan aikaan toinen kiipeilijä on alemmalla ankkurilla vapauttamassa sikaa. Eli ensin haulataan vain metrin verran jolloin sian paino nousee alemmasta ankkurista, tämän jälkeen alhaalla oleva kiipeilijä vapauttaa sian irti alemmasta ankkurista ja haulausta voidaan jatkaa. Kun sika on saatu haulattua ylemmälle ankkurille, täytyy se laittaa kiinni ja purkaa haulaussysteemit. Ehkä kätevin tapa on laittaa sika kiinni HMS-solmulla eli puolisiansorkalla, joka vielä solmitaan kiinni. Kun sikaa sitten aletaan taas haulata, on HMS-solmulla helppo laskea sikaa irti ankkurista. Jos köydenpituus menee paljon sivuttain, on syytä käyttää erillistä lowerout-köyttä. Tällöin sikaan sidotaan 20m köysi jolla voidaan pienentää/poistaa mahdollinen heilahdus.

Yksi tapa tehdä sian kiinnitys on käyttää samaa haulausköyttä. Tällöin sika laitetaan kiinni haulausköyteen kasisolmulla niin että ylimääräistä häntää jää esim kolme metriä. Hännällä on helppo kiinnittää sika ankkuriin. (eli sillä HMS-solmulla)


Jalkahaulaus

-Laita Protraxion ankkuriin kiinni ja laita haulausköysi kulkemaan rissan läpi. Luonnollisesti niin päin että sika tulee sille puolelle joka lukittuu vetäessä.
- Laita toiselle puolelle kiinni nousukahva jossa on tikkaat kiinni. (kuva)
- Nosta toinen jalka tikkaisiin ja paina jalka alas. Köysi juoksee rissan läpi ja sika nousee.
-Nosta nousukahva (ja jalka) takaisin ylös ja jatka polkemista kunnes sika on ankkurilla.


Bodyhaulaus

-Laita Protraxion ankkuriin kiinni ja laita haulausköysi kulkemaan rissan läpi. Taas niin päin että sika tulee sille puolelle joka lukittuu vetäessä.
-Laita toiselle puolelle kiinni nousukahva.
-Laita daisy kiinni belaylooppiin leivonpäällä ja laita daisyn toinen pää kiinni nousukahvaan. (kuva)
-Säädä daisy noin 50 cm mittaiseksi, niin että että pystyt nostamaan nousukahvaa köydessä, mutta kuitenkin mahdollisimman lähellä belaylooppia.
-Laita toinen daisy kiinni ankkuriin jolla säädät maksimietäisyyden ankkurista. Voit tehdä tämän myös köydellä.
-Paina jaloilla itseäsi irti seinästä, jolloin köysi juoksee rissan läpi ja sika nousee.
-Ota köydestä tai ankkurista roikkuvista tikkaista tukea ja vedä itsesi takaisin ylös. Työnnä samalla toisella kädellä nousukahva niin ylös kuin pystyt.
-Nojaa taas taaksepäin ja sika nousee.


Space-haulaus

-Tee itsellesi köydestä n. 5-10 metrin mittainen back-up. (Tämä kannattaa ottaa huomioon jo ankkurille tultaessa)
-Laita Protraxion ankkuriin kiinni ja laita haulausköysi kulkemaan rissan läpi. Ja niin päin että sika tulee sille puolelle joka lukittuu vetäessä.
-Laita toiselle puolelle köyteen kiinni molemmat nousukahvat, niihin tikkaat ja daisyt ikään kuin olisit lähtemässä jumaroimaan köyttä pitkin.
-Paina jaloilla seinästä vauhtia ja yritä ”hypätä” alas ständiltä. Sika painaa vastaa, joten putoaminen ei ole kovin nopeaa. Jos sika ei tahdo liikkua, auta sitä vetämällä köydestä ylöspäin. Eli siitä köydestä joka menee siasta protraxioniin. (samalla itse laskeudut alaspäin.)
-Kun back-up köysi ottaa vastaan, sika on noussut 5-10 metriä ja nyt sinun täytyy jumaroida takaisin ylös ankkurille. Ankkurille päästyäsi hyppää taas alas ja sika nousee.

Tällä menetelmällä on hyvä nostaa painoja, jotka ovat 60-110% haulaajan painosta. Pienemmillä painoilla putoaminen on turhankin nopeaa, eikä ylöspäin jumaroimisesta tule oikein mitään. Sika nousee ylöspäin samaan tahtiin kun yrittää jumaroida. Jos näin pääsee käymään, pitää lopuksi jumaroida back-up köyttä ylös ja vaihtaa tekniikkaa body-haulaamiseen.


Z-Talja (3:1)

-Laita Protraxion ankkuriin kiinni ja laita haulausköysi kulkemaan rissan läpi. Edelleen niin päin että sika tulee sille puolelle joka lukittuu vetäessä.
-Laita nousukahva kiinni sikaan menevään köyteen, niin että nousukahvan kahvaosa on ylöspäin.
-Laita nousukahvan kahvaosaan kiinni rissa ja viritä Protraxionista lähtevä köysi kulkemaan rissan läpi.
-Laita ankkuriin vielä toinen rissa ja viritä köysi edelleen kulkemaan myös sen läpi.
-Laita toinen nousukahva rissonjen jälkeen alaspäin kulkevaan köyteen ja kiinnitä itsesi siihen daisyllä.
-Nojaa taaksepäin ja sika nousee.
-Samalla kun nouset ylös, luisuta toisellä kädellä väärinpäin olevaa nousukahvaa alaspäin ja työnnä toisellä kädellä toinen nousukahva niin ylös kuin pystyt.

Jumarointi

Bigwall-kiipeily
Seinällä elely
Jumarointi
Haulaus
Vaikeusasteet

Jumaroinnilla tarkoitetaan köyttä pitkin kiipeämistä. Jumarointi on nopeampaa kuin normaali kiipeäminen, teknoaminisesta puhumattakaan, joten isoilla seinillä kakkonen yleensä jumaroi perässä. Näin säästetään aikaa ja voimia. Perusvarustukseen kuuluu kahdet nousukahvat, kahdet tikkaat ja kahdet daisyt. Hätätilanteessa köyttä pitkin voidaan nousta myös parilla prusik-narulla ja slingeillä, mutta homma sujuu paljon mukavammin ja nopeammin kunnon välineillä.

Jumarointi vaiheittain

1. Laita daisyt kiinni belaylooppiin leivonpäällä ja daisyjen toiset päät ruuvisulkurenkailla nousukahvojen alaosaan.
2. Kiinnitä vielä tikkaat roikkumaan ruuvisulkurenkaisiin.(kuva)
3. Iske oikean käden nousukahva (sininen) köyteen. Laita vielä sulkurengas nousukahvan yläosaan jolloin köysi ei pääse irtoamaan kahvasta. (kuva)
4. Laita sulkurengas belaylooppiin ja säädä daisyllä etäisyyttä niin että kun roikut daisyn varassa niin yletät vielä hyvin ottamaan kahvasta kiinni. (=n. 60cm)
5. Laita vasemman käden kahva kiinni köyteen toisen käden alapuolelle. Laita taas sulkurengas varmistamaan köyttä.
6. Astu oikealla jalalla oikean käden kahvassa roikkuviin tikkaisiin. 5. Askelma sopii jyrkällä. (180cm jampat)
7. Astu vasemmalla jalalla vasemman käden kahvassa roikkuviin tikkaisiin. 4. Askelma sopii jyrkällä. (180cm jampat)
8. Laita paino vasemmalle ja jalalle ja nosta oikean käden kahva niin ylös kuin pystyt.
9. Laita paino oikealle jalalla ja nosta vasemman käden kahva kiinni toiseen kahvaan.
10. Sitten vaan eteenpäin. Jos haluat levätä, nosta oikea käsi ylös jolloin daisy kiristyy ja voit roikkua sen varassa.

Etenemistä voi varmistaa tekemällä solmuja köyteen tai laittaa köysi kulkemaan grigrin/minitraxionin läpi. Edellä mainitut asetukset toimivat parhaiset pystyllä tai hieman positiivisella seinällä. Jos seinä on reilusti positiivinen, astu tikkaissa yksi askelma ylöspäin. Jos taas seinä on negatiivinen ja köysi roikkuu vapaasti, kannattaa ennemmin jumaroida ns. Froggystylella.


Froggystyle

1. Laita yksi daisy kiinni belaylooppiin leivonpäällä ja toinen pää ruuvisulkurenkaalla nousukahvan alaosaan.
2. Kiinnitä vielä kahdet tikkaat roikkumaan ruuvisulkurenkaaseen. (kuva)
3. Iske nousukahva kiinni köyteen. Laita vielä sulkurengas nousukahvan yläosaan jolloin köysi ei pääse irtoamaan kahvasta
4. Laita toinen nousukahva alaosasta kiinni belaylooppiin
5. Kiinnitä nousukahva köyteen
6. Tee slingistä rintavaljaat ja kiinnitä nousukahva yläosasta kiinni rintavaljaisiin (kuva)
7. Nouse tikkaisiin ja köysi juoksee belayloopissa olevan nousukahvan läpi.
8. Laskeudu belayloopissa olevan kahvan varaan ja nosta ylempi nousukahva niin ylös kuin pystyt.
9. Nouse taas tikkaisiin ja jatka eteenpäin.




 Vasemmalla vedetään perinteisellä ja oikealla froggystylellä

Seinällä elely

Bigwall-kiipeily
Seinällä elely
Jumarointi
Haulaus
Vaikeusasteet

Seinällä eläminen on ehkäpä se hienoin osa bigwall-kiipeilyä. Sehän juuri erottaa bigwall-kiipeilyn muista kiipeilyn lajeista. Herääminen auringonnousuun, kun alapuolella on 800m ilmaan on yksinkertaisesti siistiä. Monet arkipäiväiset asiat, kuten ruoan laittaminen, nukkuminen ja esimerkiksi vessakäynnit muuttuvat pystysuoralla seinällä vähintäänkin mielenkiintoisiksi.

Kun on tarkoitus kiivetä useita päiviä, tulee juomiseen, syömiseen, lämpimänä pysymiseen ja nukkumiseen kiinnittää erityistä huomiota. Mikäli yksikin yksikin näistä ns. perustarpeista jää huomioimatta, muuttuu kiipeily erittäin vaikeaksi.

Tärkein näistä on juominen, eli nestetasapaino. Jo muutaman prosentin vaje aiheuttaa huomattavan tilan heikentymisen, eikä kiipeilystä tahdo tulla enää mitään. Ihminen juo päivässä keskimäärin 2-5 litraa vettä, lämpötilasta ja rasituksesta riippuen. Pelkkää vettä ei kannata juoda, vaan lisätä mukaan gatoradea tai jotain vastaavaa. Neste kannattaa säilöä 3-4 litran pulloihin ja laittaa sian pohjalle, ympärille makuualustan patja.(ei mene heti rikki kun sika hakkaa kalliota vasten)

Syömiseen kannattaa myös uhrata muutama ajatus. Ravinnon pitäisi olla mahdollisimman energiapitoista, kevyttä (=ei painavaa) ja maistuvaa. Monet valittavat ettei seinällä oikein ruoka maita, joten ota sellaista ruokaa mukaan mikä maistuu. Tässä eräs päivämeny parin vuoden takaa: Aamulla leipää ja pähkinävoita, päivän aikana neljä powerbaaria per nuppi ja illalla raviolia tai vastaavaa mössöä suoraan tölkistä. Jälkkäriksi hedelmäsalaattia tölkistä. Nyt lisäisin listaan vielä karkkeja ja energiageelejä päivälle, ja ehkäpä kuivattuja hedelmiä. Sellaista mitä on helppo vetää samalla kuin varmistaa. Yksi vaihtoehto on ottaa mukaan kaasukeitin (tuunaa siitä roikkuva) ja keitellä illalla kunnon lämmin ruoka. Bensakeittimen käyttö on hieman hasardia portaledgessä, joten mikäli vain lämpötilat antaa periksi, kannattaa ennemmin käyttää kaasukeitintä. (Jetboil toimii nätisti ledgessä ja ainakin vielä -5-10 asteen pakkasessa.) Kesällä keittimen käyttö ei ole mitenkään pakollista, mutta talvella keitintä tarvitsee juomaveden sulattamiseen seka ruoan valmistukseen.

Lämpimänä pysymiseen pätee samat lait kun normaalikiipeilyssä tai retkeilyssä. Tarpeeksi lämmintä ja tarpeeksi vaihtovaatteita. Tarpeeksi lämmin makuupussi on myös tärkeä. Sekin on hyvä muistaa että bigwall-kiipeilyssä suuri osa ajasta on vaan paikallaan ihmettelyä. Monet vaikeat tekniset köydenpituudet saattavat kestää tunteja, eikä valjaissa roikkuvan varmistajan ole kovin helppoa jumpata kroppaa lämpimäksi. Talvisessa bigwall-kiipeilyssä kannattaa ottaa mukaan riittävä määrä vaihtohanskoja ja sukkia. Ne ei siellä siassa paljoa paina, mutta jeesaa aamulla kummasti. Hyvä kikka on laittaa yöksi sukkien alle (jalkapohjaa vasten) kemialliset kädenlämmittimet.

Nukkuminen isolla seinällä tapahtuu joko kalliolla olevilla hyllyillä, tai portaledgessä. Portaledge on alumiiniputkista ja kestävästä kankaasta kasattava "teltta", jonka voi laittaa roikkumaan ankkuripisteeseen. Vaikka portaledge painaakin 10 kg, tarjoaa se mukavuuden lisäksi turvaa. Mikäli keli huononee, hyllyt ovat täynnä muita kiipeilijöitä, tai hitauden johdosto joudutaan yöpymään ennakoitua aikaisemmin, voidaan käydä nukkumaan käytännössä lähes mihin tahansa. Portaledgen päälle voi myös virittää sateen kestävän telttakankaan, jota kutsutaan nimellä fly. Portaledgeen kannattaa ottaa mukaan makuupussin lisäksi kunnollinen makuualusta. Mikäli sääolot ovat erittäin huonot, kannattaa lisäksi ottaa vielä bivipussi, joka nostaa hieman lämpötilaa ja suojaa kosteudelta.

Kusipullo on lähestulkoon pakollinen varuste kylmissä olosuhteissa. Näin ei tarvitse poistua ollenkaan makuupussista. Kakkosluokan tarpeita varten kuljetetaan mukana biopusseja, jotka voidaan käytön jälkeen iskeä ns. shit tubeen. Eli pieneen tynnyriin tai putkiloon joka on ilmatiivis.


Eetu kasailemassa portaledgeä


Valmis! 


Lumi- tai vesisateessa kannattaa virittää fly suojaksi