Showing posts with label Duunissa. Show all posts
Showing posts with label Duunissa. Show all posts

Sunday, November 24, 2013

Haukkari goes live in Umeå

When I came back from Patagonia in 2012, I thought about arranging a slide show about our trip. However, when I had gone through all our 5000 photos and edited a big part of them, I was pretty fed up and found it hard to believe that anyone would like to see them. Or maybe see them, like 5 minutes in the Internet, but me talking shit about our trip felt like a very boring idea.

When I came back from Yosemite in October, something was different. My friends seemed to be interested about bigwall climbing so I decided to arrange a slide show at home. Soon I realized that there might be 15-20 persons that would like to see the photos and we all in our living room, watching photos from a computer felt like a bad teen party.

Luckily, I have some contacts at our climbing gym IKSU, and soon I had booked an 80-persons auditorium for the show. Yes, IKSU has smaller conference rooms as well, but this one had a kick-ass video projector and loudspeakers.

November the 23rd was an exciting night. And not only because this was my first slide show in Swedish. Only 15 minutes before the show there was only one guest. And he was there early only because he thought I would have started one hour earlier... Slowly, more people started to show up, and the big auditorium didn't look that empty anymore.

Unfortunately, there were two(?!) climbing competitions on the very same day, so some of my friends decided to skip my show. For a second I was a bit sad, but on the other hand this was maybe just a good thing. I mean, the auditorium was so full that even though we had some extra chairs, some had to stand throughout the whole show.



 I was more nervous before the show than before soloing El Capitan...


The show went well and I received a lot of positive comments afterwards. And btw, those who missed the show, feel free to spread the word at work if there is a need for an inspirational speaker. I don't really focus on how to make your team more efficient, but I can show some cool photos!

Monday, May 13, 2013

Tjocka tjejer på Ica

Hesari julkaisi viime vuonna artikkelin otsikolla “Lihavuus tappaa nälkää enemmän”. Ollaan siis ylitetty se maaginen raja jolloin ylensyömisestä on tullut suurempi ongelma kuin nälänhädästä.

Iltalehti, tuo tieteellisten tutkimusten graalin malja, otsikoi pari kuukautta myöhemmin "Ylipainoinen onkin kohta normaalipainoinen". Jutun mukaan normaalipainon rajoja pitäisi nostaa, koska suomalaista on tullut niin läskejä, ettei normaalipaino vastaa enää ns. keskimääräistä painoa. Tavallaan mä ymmärrän, jos kaikki painaisi yli 100 kg, ni olishan se silloin epänormaalia painaa 75 kg.

Mä näin viime viikolla pari isompaa tyttöä jonottamassa Ican kassalla. Tais olla viimeksi Amerikassa 2007 ku näin oikeesti kunnon tankkeja. Mietin hetken että mitäköhän ihmiset syö, että niistä tulee noinkin massiivisia. No vastaushan oli siinä liukuhihnalla. Kolme pussia sipsejä, pussi vaahtokarkkeja, ja helvetinmoinen kasa valmispizzoja. Toisella mimmillä oli söpö lajitelma erivärisiä karkkipusseja. Ostokset maksettuaan toiselle tytöistä iski paniikki. Limppari jäi!

“Olet sitä mitä syöt” tuli jotenkin mieleen, ja samalla katse kääntyi oman ostoskorin puoleen: pullaa ja kaljaa. Ylläri. En tiedä että kumman ostoksista mä olin loppujen lopuksi enemmän järkyttynyt, tarkoitus oli nimittäin ostaa jotain ihan oikeaa ruokaa.

Loppuun pari kuvaa kevään kiipeilyistä.


 Blåberget


 Vähän on vielä lunta reittien alla, ja jostain käsittämättömästä syystä hyttysiä jo nyt!?


 Anu vetelee issekseen


 Ringkallen, ties kuinka mones kerta tänä keväänä. On näköjään Speedomieskin saanu vähän fylliä goretakin alle... © Anu


Ikävästi taas kurssit häiritsee omaa kiipeilyä. Vaikka on sitä varmaan huonompiakin duuneja. Henrik treenaa palikoiden asentamista


 Mulla meinaa kurssit aina vähän venyä, mutta tänä vuonna oon ollu tiukempi ajankäytön kanssa. Hyvä niin, ehtii vähän itekin kiivetä © Anu


 Hurrit välppää jotain auringonlaskussa


 Maisemista nautitaan cameltoet tanassa


 Ruotsalaisiin perinteisiin kuuluu vappukokko. Taustalla Fredrik lämppäämässä jotain Sundsvallin mimmejä.

Loppuun taidekuva Gustavista

Friday, May 3, 2013

IRATA

The IRATA technician carries a card that is recognized and admired around the world for its importance and value.... 

Aikamoista hehkutusta, ei varmaan oo ylläri että kyseinen teksti löytyy IRATAn omilta nettisivuilta.

IRATA, eli Industrial Rope Access Trade Association on vähän niinkuin korkeanpaikantöiden UIAA. Suomessa IRATA-koulutettuja on käsittääkseni aika vähän, mikä johtunee paitsi siitä, ettei Suomessa ole mahdollista kouluttautua, mutta myös siitä, ettei laki taida vaatia moista paperia. Yritin jutella Suomen tilanteesta sveitsiläisen IRATA-gurun kanssa, jonka ainoa kommentti tilanteeseen oli “Yes, Finland...” ja perään halveksuvaa päänpudistelua.

Jos Suomesta haluaa lähteä IRATA-kouluun, on lähin vaihtoehto Ruotsi. Viikon kurssi maksaa 18 700 kr, eli n. 2200 €. ja siihen päälle matkat ja majoitukset... Englannissa pääsee halvemmalla, mutta mun tapauksessa oli kätevintä käydä kurssi Ruotsissa.

Kurssi päättyy kokeeseen, missä on sekä teoriaa, että käytännön harjoituksia. Mä oon tehny aika paljon korkeanpaikantöitä ns. "suomalaisilla metodeilla" ja oli yllättävän vaikea muuttaa jotain tapoja mihin on tottunut. Kokeessa on muuten "kerrasta poikki"-meininki, eli jos tekee yhdenkin virheen, minkä kokeen vastaanottaja (se sveitsiläinen guru) näkee vaaralliseksi niin homma loppuu siihen. Vähemmän vaarallisia virheitä saa tulla kaksi, kolmannesta tulee hylätty. Kysyin että mites sitten tehdään jos tulee hylätty. "No seuraava kurssi järjestetään syksyllä...". Kokeen uusimiseen olisi tosin riittänyt ns. puolikas kurssi, mutta on se 1600 € rahaa sekin...

Itse kurssi oli hemmetin hyvä, eikä vähiten sen takia, että kouluttajana toimi Magnus Strömhäll. On muuten sama jamppa joka on tehnyt ensinousut kaikkiin Bohuslänin offareihin. Kouluttajia on monenlaisia, mutta siinä jampassa sitä tietoa vaan riitti, ja kyllä mä sitä koko rahan edestä lypsinkin.

Miksei Shuntissa saa käyttää köysisoolossa kahta köyttä, mikä tekee backupsolmusta vaarallisen, missä vaiheessa Shunt alkaa luistaa, milloin Microtraxion katkaisee köyden. miksi Microtraxion on parempi suuriin kuormiin kuin Minitraxion, miten tehdään köysisooloon 3-4 pisteen ankkuri joka tasapainottuu joka suuntaan...

Mä oon ollut monilla kursseilla ja usein kursseilla kysytään että miksi olen siellä. Oon yleensä sanonut, että sen takia että oppisin jotain uutta. Yhtä usein oon saanut myöhemmin kysymyksiini vastaukseksi lähinnä vittuilua, mikä kertoo tietysti jotain kurssin vetäjän tavasta suhtautua asiaan, johon ei tiedä vastausta.

Tällä kertaa tuli paitsi vastaukset, mutta sillä erotuksella, että vastauksen perään se saman tien kaivoi koneelta jonkun tutkimuksen, jolla se perusteli vastauksen. Tiedättekö, vähän niinku yliopistolla on se meininki että kaikki mitä sanotaan, pitää voida perustella. Ei mitään turhaa paskanjauhantaa, vaan kylmää faktaa.

Kaikki osaa kasisolmuja opettaa, mutta tää on just se juttu mistä erottaa hyvän kouluttajan. Osaako se tasan sen asian mitä se opettaa, vai osaako se ihan v***sti enemmän.


Magnus opettaa, Niklas liekeissä


Advanced toproping skills


 Magnus vetää froggystylella


Lenksukkateknoa



Safety first!


Kurssilaiset tarkkana



Pulttiteknoa!


Jampat köysissä, Magnus tarkkailee


Mä en oo kyllä ihan varma onko toi puukko reisitaskussa ihan hyvä veto.


Oho, tuppi tallella, puukko on lähteny jonnekin...


Kahvitauolla käytiin läpi ohjaajan tikkilistaa


Niklas ottaa pelastusrastista kaiken irti



Koe meni läpi ilman huomautuksia, ja arvosanaksi tuli "Very Good" :)
 

Sunday, December 9, 2012

Sake 50v

Suomen Alppikerhon 50-vuotissynttäreitä juhlittiin viikko sitten. Ohjelmassa oli kahden päivän kiipeilyseminaari, sekä perinteiset iltajuhlat. Mua oli syystä tai toisesta pyydetty juontamaan kyseisiä kinkereitä, mikä noin periaatteessa oli tietysti suuri kunnia. Välillä kyllä mietin että onkohan ne kelanneet tätä ihan loppuun asti. Kysessä oli kuitenkin arvokkaat pukujuhlat, ja mähän tunnetusti harvemmin käyttäydyn arvokkaasti.

No sama se, hauskaa oli!


Lauantain seminaarissa alkoi vähän hiki nousta pintaan kun Ossi päätti provota keskustelijoita lukemalla otteita Haukkarista.


 Jarkko ja lumilautailun historiaa


 Ode ja vuoristo-opaselämää


 Veikalla oli sana hallussa ja diashow kivasti hiotunut satojen esiintymisten ohessa


 Saken 50v pippalot, Anu liekeissä kun pääsi Veikan viereen


 Samuli Mansikka, Suomen Alppikerhon puheenjohtaja, toivotti vieraat tervetulleeksi


 Fat-O, R/X-Klubbenin sihteeri, toivotti punaviinin tervetulleeksi


Matti A. Jokinen hauskuutti yleisöä kertomalla tarinoita Suomen kiipeilyn alkumetreiltä


 Ja niinkuin Riina sanoi, jos elämässä pitää olla tavoitteita, niin jos lähes kahdeksankymppisenä on vielä tuossa vedossa ni eipä sitä paljon muuta voi toivoa


 
 Jan Von Plato lähetti El Capilla silloin kun Speedomies opetteli potalla käymistä
© Anu Korosuo


Eniten Jan tuntui kuitenkin olevan liekeissä siitä että Ennikin on kiivennyt Salathén
© Anu Korosuo

 Matin kuvaama kiipeilyleffa Dolomiiteiltä 60-luvulla oli omaa luokkaansa, voittaa monet slomoboulderpläjäykset mennen tullen


Elokuva sai ansaitut aplodit


Arvokkaissa juhlissa jaetaan tunnetusti palkintoja ja mitaleja. Tässä ilmeisesti Kiipeilyliiton puolesta tulee joku viiri. Syytä en muista, mutta väliäkö sillä, Matti on viirin ansainnut!

 Yksi hi-tech taidekuva tähän väliin
© Anu Korosuo


 No mutta, olihan siellä tuttujakin sankareita!
© Anu Korosuo


 Puheenjohtajien haastattelu, Matilta taas tarinaa 60-luvun kiipeilyskenestä
© Anu Korosuo


 Tuoreemmilta puheenjohtajilta uskalsi kysyä vähän kevyempiäkin kysymyksiä
© Anu Korosuo
 

 Hieno ilta
© Anu Korosuo


 Paitsi että punkku loppui...no ei kait siinä muu auta ku ottaa olutta koneeseen
© Anu Korosuo


 Tässä vaiheessa juontajakin alkaa olla jo viihteen puolella
© Anu Korosuo


 Parempi siis siirtyä baarin puolelle
© Anu Korosuo


 Pikkutuntien lystikästä hassuttelua
© Anu Korosuo


 Ei aavistustakaan mitä tässä tehdään, mutta herkkää oli
 © Anu Korosuo


Hieno ilta, edelleen
© Anu Korosuo


 Voisi melkein sanoa että "aika pysähtyi", Ollilla ainakin 


 Aamulla oli hieman unihiekkaa vielä silmissä


 Ines Papert taas vähän paremmassa hapessa


Miia haastattelemassa Inestä. Ineshän on nelinkertainen jääkiipeilyn maailmanmestari, mutta harva tietää, että hän alkoi voittaa kisoja vasta lapsen syntymän jälkeen...siinäpä vähän miettimistä isukeille, joiden on "mahdoton" harrastaa kun on lapsi tullut taloon.


 Ineksen esitys oli muutenkin omaa luokkaansa. Mahtavaa, että Suomeen saatiin viimeinkin esiintymään tuon tason kiipeilijä.


Niin sitten se Suuri Pulttauskeskustelu... No joo, se oli kyllä pienenlainen pettymys. Toisaalta, ottaen huomioon eilisillan riennot, ni eipä muakaan sunnuntaina olis paljon vähempää voinut kiinnostaa alkaa riitelemään jostain pultinpaikoista.

 Andy kertoi eliittikiipeilijän ahdingosta, kaikki on softia


 Johannes taas veti ässän hihasta ja sai yleisön puolelleen jakamalla kortsuja ja liukkaria