Pimp my ride, del 6

Projekti alkaa olla loppusuoralla ja rakennustahti selvästi hidastunut. Aluksi oli hirvee kiire saada paku asuttavaan kuntoon, mutta loppuhierominen tuntuu kestävän loputtomiin. Toisaalta, rakentaminen on nyt muuttunut vähän erilaiseksi. Enää ei rakenneta ns tärkeitä juttuja, vaan viritetään jo olemassa olevia systeemejä toimivammiksi.

Esimerkiksi jatkuva jätevesiastian tyhjentäminen alkoi varsin nopeasti ärsyttämään. Eihän se ollut iso vaiva tyhjentää kanisteria, mutta toisaalta, huomattavasti pienempi (ja huomaamattomanpi, tärkeä juttu WB-jutuissa) vaiva on olla nostamatta kanisteria ollenkaan pois. Sekin tuli aika nopeesti selväksi ettei yksi 20 litran vesikanisteri riitä oikein mihinkään. No nyt on kaksi kanisteria.

Kaasulämmitin on pirun hyvä, mutta eipä oo kiva nukkua jos jatkuvasti pelkää tiputtavansa tyynyt sen eteen. Samoin lattian tasolla se tuntui lämmittävän lattiaa turhan paljon. Nyt kaasulämmittimen saa helposti parillekin eri korkeudelle, sekä irti kaikesta palavasta.

Suihku on kiva, kuten myös suihkuverho, mutta tiedättekö miten kiva on käydä suihkussa kun on nollakeli. Tai siis tietysti on kiva käydä lämpimässä suihkussa, mutta kun suihkun sammuttaa, jäähtyy ympärillä oleva suihkuverho saman tien ja liimaantuu ihoon kiinni.

 Oli sen verran ikävä kokemus, että oli viimeinen kerta kun suihkuverhoa käytetään siinä suihkussa. Toisaalta verhottomuus tuo taas tiettyjä vesiongelmia, sillä olishan se kiva ettei esim takaseinän kautta lentäisi hirveästi vettä sänkyyn. Samoin sähkökatkaisijat, oven kahvat ym härpäkkeet piti suojata vähän paremmin.

Aikaisemmin takaoven piti olla suihkussa käydessä hieman raollaan, jotta sai letkun oven väliin ja vedet pihalle. No enää ei tarvi. Taas yksi pieni asia, mutta kylmässä kelissä ihan tarpeeksi ärsyttävä. Ei oo hirveesti järkee maksaa itsensä kipeäksi ja pimpata kymmeniä tunteja jotain mobilesuihkua, mitä ei sitten tule käytettyä sen takia että siinä on muutama ärsyttävä ominaisuus.

Erinäisiä hyllyjä, telineitä, koukkuja sun muuta sälää on myös siunaantunut pakuun. Pieniä juttuja, mutta viime aikoina rakentamisessa se käytännöllisyys on noussut tärkeimmäksi kriteeriksi.

No joo, otetaas taas setti kuvia.

 Yo yo, welcome to my crib!

 Suihkun saa kätevästi muutettua säilytystilaksi.

Vesisysteemi v2.0.

This is where the magic happens!
Sänky on etupäästä 120 cm leveä ja jalkopäästä 110 cm.

 DIY-turvavyö!

 Kaasulämmitin

 Yöllä lämmitin kannattaa nostaa sen verran korkealle ettei sen eteen voi pudota mitään palavaa

 Poppivehkeet... Joo eihän se iso ole, mutta eikös sitä sanota ettei koolla ole väliä. Ja oikeaan rakoon työnnettynä (kuskin selän taakse) kyllä toikin hommansa hoitaa.

 Kusipulloteline ja jauhesammutin...enköhän mä varotoimista huolimatta saa ton auton vielä palamaan.

 Kusipullokin on nykyään mallia "folkölkännit"

 Tätä vekotinta mä en uskonut tarvitsevani, mutta kolme yötä vesisadetta putkeen ja kyllä se sisäilmakin alkaa kummasti kostua

 Taideosastosta vastaa romanttinen kuva hehkuvasta kamiinasta

Campervan bed conversion from Haukkari

Loppuun vielä pieni video kuinka olohuone muutetaan makuuhuoneeksi.

Pimp my ride, del 5

Projekti etenee...

 Suihku/vessa alkaa olla kasassa. Toi nappi tossa oikealla on suihkun pumppu.

 Lattialle vähän silkkaria

 Oveen puuöljyä, seiniin jotain märkätilojen maalia

 Samoin hyllyt käsiteltiin samalla öljyllä

 Lattialle vielä muovimatto. Ja joku on näköjään kussu meidän petauspatjalle.

 Ei menny yhdellä palalla, vaikka yritys oli kova

 Keittiö

 Integroitu vinkkutönkkäteline!

 Seinätkin on saanu vähän uutta ilmettä

Pimp my ride, del 4

Pakuun piti saada toinen avain, mikä vielä 10 vuotta sitten ei olisi ollut kummoinen homma. Kävelet suutarille ja 5 minuutin päästä on uudet avaimet. Tänä päivänä, sen lisäksi että hinta on 10 kertainen, aikaa hommaan menee lähemmäs pari kuukautta. Tai siis enhän mä vieläkään tiedä miten kauan tässä loppujen lopuksi menee kun en oo sitä avainta vieläkään saanut.

Ensimmäinen yhteydenotto oli puhelinsoitto, jolloin varmistelin avaimen hintaa ja kyselin miten avaimen koodaaminen käytännössä hoidetaan.

1. Puhelinsoitto:

- Avain maksaa 2500 kr ja tuot auton tänne.

Selvä, halpaa lystiä, varsinkin kun myyjäliike sanoi että avain maksaisi 1500 kr. No eipä ollut ensimmäinen kerta kun sieltä suunnasta kusetetaan.


2. Ajan Renaultille.

-Soittelin äsken siitä avaimesta, tässä olis tää auto

-Okei me tilataan avain, sovitaan kahden viikon päästä uusi aika niin sitten koodataan se.


3. Pari viikkoa myöhemmin ajan Renaultille sovittuna aikana. Tapaan saman myyjän, joka puolen tunnin ihmettelyn jälkeen toteaa: 

-No tää nyt näyttäis siltä etten mä muistanutkaan tilata sitä avainta. Sovitaanko taas aika kahden viikon päästä?

-Ei, sovitaan niin että te soitatte kun ootte saanut sen avaimen tänne.


4. Kolmen viikon päästä soitan itse firmaan, avain on tullut ja sovitaan uusi aika.


5. Viikkoa myöhemmin ajan Renaultille sovittuun aikaan, tällä kertaa eri myyjä.

-Jätä auto tänne, me soitellaan kun on valmista! 

- Kiitos vaan, taidan ennemmin odottaa, tässä piti mennä korkeintaan tunti.

Tunnin päästä myyjä nro 1 tulee taas naama punaisena paikalle.


-Joo tota tällä kertaa näyttäis vähän siltä että mä oon tilannu väärän avaimen. Viikon päästä pitäis tulla oikea. Sovitaanko taas uusi aika?

Ajan kotiin, matkan aikana ovet sulkeutuvat kolme kertaa itsekseen ja parkkipaikalla en saa autoa lukkoon enää ollenkaan. Eikun takaisin Renaultille. Myyjä  on ihmeissään.

 -Joo en tiedä... tai siis toi on sellanen turvaominaisuus ettei ne ovat vaan aukee vahingossa kesken ajon.

Suihku alkaa muodostua

 Viemäröintiä varten piti rakentaa uusi lattia

Suihku on rakennettu sen kokoiseksi, että sinne mahtuu tarvittaessa muuttolaatikoita/pädejä

 Vähän säilytystilaa, yhteen laatikkoon menee reilu 20 litraa

Lampussa on 6 x 1w lediä. Pirun tehokas, vaikka ledilampuksi kallis. Kattoluukussa integroitu hyttysverkko. Integroitu pimennysverho olis ollu kova sana Lofooteilla.

 Hana

 Sähkökeskus

Sulakkeet on jaettu seuraavasti: Valoille on yksi (kattoluukun flekti samassa), vesipumpuille yksi, jääkaapille yksi ja tupakansytytinlähdöille yksi. Invertteri ja poppivahvistin menee eri sulakkeilla. Hupiakku on erotettu releellä (joka siis kytkee akut yhteen kun auto on käynnissä) auton omasta akusta, ja kaikki virta otetaan tietysti hupiakusta. Varausmittari on muuten kätevä pidemmillä reissuilla.

Pimp my ride, del 3

Vaikka autossa olisi kuinka takuu ja myyjä parasta kaveria, niin turha kuvitella että ilmapiiri olisi samanlainen kun autoa viedään takaisin korjattavaksi.

"Se on kato vanha auto"

"Joo, me tiedetään, siksi me ostettiin se liikkeestä kun siihen tuli se takuu"

"Joo mut kytkin on kuluva osa, sen kuulukin olla vähän paskana noin vanhassa autossa"

Totta, kytkin on kuluva osa, ja mikäli ongelma olisi johtunut kuluneista kytkinlevyistä, nielisin tappioni kiukuttelematta. Se taas, että poljin jää pohjaan kiinni on vähän eri juttu. Mä oon meinaan edellisellä pakulla ajanu kytkinlevyt loppuun ja tiedän kyllä miltä sellasella autolla tuntuu ajella.

Ja jos tätä nyt haluaa enemmänkin miettiä, niin kun liike antaa myydessä lapun käteen jossa sanotaan että kytkin on normaalissa kunnossa ja auton pitää olla liikenneturvallinen takuuajan, niin luulis että toi olisi aika selvä tapaus.

Siitä huolimatta aika monta päivää sai vääntää, eikä liikkeen puolelta asiaan tullut oikein minkäänlaista vastausta ennen kuin sanoin että soitan seuraavaksi kuluttaja-asiamiehelle ja jatketaan keskustelua sitä kautta.

Seuraavana aamuna ne runkut soitti takas, ja lupas hoitaa homman. Tosin uutta kytkintähän ne ei tietenkään laittaisi, vaan lupasi etsiä jostain jonkun loppuun ajetun, ihan vaan vittuillakseen. Hyvä puoli tässä oli kuitenkin se, että nyt ne alkoi olla neuvottelutuulella ja saatiin Poitsu takaisin liikenteeseen.

Tässä meni kuitenkin paljon arvokasta pimppausaikaa, ensimmäinen pidempi reissu oli uhkaavasti lähestymässä.

No, ehdinpä sentään jotain rakentaa.

 

 Lattiaa asentamassa

 Ammattilaisen tuntee ammattilaisen työkaluista

 Anu liekeissä uudesta lattiasta

 Meikä poras kattoon reiän!

 Ja toisen vähän isomman

 Sahaaminen on tarkkaa hommaa

 Päivän ylläri, pellin ja kattovanerin reiät osu kohdalleen!

Vähän silkkaria reunoihin jos vaikka pysyis vesi ulkona

 Päätettiin ostaa flektillä varustettu kattoluukku. Hinta on suolasempi, mutta ainakin lyhyen testailun perusteella ihan hemmetin hyvä. Imee hyvin pekonikäryt pihalle ja tarvittaessa flektin suunnan voi vaihtaa jolloin sisälle puskee raitista ilmaa.

 Keittiökaappi alkaa muodostua

Tiskiallas/kaasuhella-kombo

 Sisältä löytyy tän näköinen vesiviritelmä. 20 litraiset vesisäiliöt tuntuu kyllä vähän turhan pieniltä

 hengailutilaan mahtuu istuskelemaan neljä mukavasti

Pöytä laskeutuu alas sängyksi. Pituutta 200cm, jalkopäästä 110 cm leveä, toisesta päästä 120 cm. Vähän lusikassa joutuu nukkumaan, mutta sehän voi seurasta riippuen olla ihan kivaakin.

Pimp my ride, del 2

”Onkohan toi ison pakun ostaminen ihan järkevää” mietittiin jo ennen kuin tajuttiin miten vaikeeta sillä on liikkua ICA Maxin parkkiksella. Tai ei sitä edes hirveesti tarttenu miettiä, se oli itsestään selvään, ettei se ollut. Vanhan pakun ostaminen ei ikinä ole mikään järkiratkaisu. Meidän edellinen auto oli vähän niinku järkiratkaisu. Se oli (ainakin ostettaessa) aika uusi, vähän ajettu, ei syönyt paljoa bensaa, ja toisaalta tarvittaessa siihen mahtui viisi kiipeilijää viikonloppukamoineen kyytiin. Näihin meidän ongelmiin järkiratkaisu olisi ollut kenties joku tila-auto, tai minipaku, missä just ja just mahtuisi nukkumaan.

Kuitenkin, aika harvoilla siisteillä jutuilla on mitään tekemistä järkevyyden kanssa. Vai miten järkevää on matkata toisella puolelle maapalloa kiipeämään huonoissa olosuhteissa. Eikös paljon järkevämpää olisi lentää halvemmalla johonkin, missä on paremmat olosuhteet, kuten esim Yosemiteen? Tätä mä kyselin Björniltäkin, joka vuosi vuoden perään tuli Patikseen, eikä ei ikinä ollut edes käynyt Yossessa.

”Yosemite is not Patagonia”

Aivan. Ja mä oon nukkunut aivan tarpeeksi monta yötä pakettiautossa jos ei ole seisomakorkeutta tietääkseni miten mukava sellainen olisi. Mä olen myös nukkunut tarpeeksi monta yötä ilman suihkua tietääkseni miten kiva sellainen olisi pitkillä kiipeilyreissuilla. Se, että mä voin kiipeilyn jälkeen kävellä autolle ja ottaa kylmän kaljan on yhtä luksusta, kuin napsauttaa kaasulämmitin päälle 20 asteen pakkasessa ennen alppinousua. Pieniä asioita, mutta asioita, joita mä oon viime vuosina oon oppinut arvostamaan.

Mä oon ajanu aika montaa erilaista pakettiautoa, mutta tää on selkeästi isoin. Tossa toi hemmetti rattikin on vaakatasossa. Ajaessa ei taakse nää, eikä risteyksissä oikein oikealle, parempi onkin kysyä apukuskilta että tuleeko autoja.

Ison pakettiauton ongelmat eivät rajoitu pelkästään liikenteen vaarantamiseen. Mun oli tarkoitus vaihtaa siihen öljyt, mutta lähihuoltsikan autonostin oli liian pieni. Leveys riitti juuri ja juuri kun renkaat oli puoliksi ulkona, mutta peräpää ei mahtunut samaan aikaan nostimeen sitten millään.

Umeåsta löytyi onneksi toinenkin DIY-huoltamo, jossa oli nostin, mikä taas nosti autoa keskeltä. Siinäkin oltiin leveyden kanssa riskirajoilla, mutta sainpas auton sentään nousemaan ylös. Alas se ei sitten enää tullutkaan ja vasta siinä vaiheessa huomasin kyltin MAX 2500kg.

Noh, ei se mun tietääkseni niin painava ollut, mutta ei sieltä alaskaan tullut, ennen kuin huoltomolta saatiin apuvoimia.

Isossa autossa on myös isommat renkaat, mitkä maksaa tietysti enemmän kuin pienet renkaat. Niitäkään ei varmaan tarttis ostella niin usein jos muistais siivota ruuvit pois pakkipaikalta.

Ensimmäinen todellinen action hetki koettiin kuitenkin vasta kun ajoin pakulla ekan kerran Rösåkseen. Tää oli itse asiassa ensimmäinen kerta kun ajoin autolla pidempään kuin 10 km putkeen. Kytkin alkoi tuntua motarilla vähän oudolta. Se ei oikein palautunut takaisin ylös. Seuraavalla vaihdolla kytkin jäi kokonaan alas, eikä se siinä enää noussut vaikka sitä jalalla yritti nostaa.

Tää oli oikeesti vähän huonompi juttu kuin miltä se nyt tässä kuulostaa, ainakin siinä vaiheessa kun tultiin liikenneympyrään kutonen silmässä, eikä vaihdetta saanut vaihdettua edes vapaalla.

Noh, asioilla on tapana selvitä ja niin tälläkin kertaa. Rescue landing vieressä olevaan Renault-korjauksen pihaan tuntui vähän liian hyvältä ollakseen totta. Niin se kyllä olikin, lauantaisin oli korjaamo tietty kiinni. Kuitenkin, pieni tauko sai kytkimeen taas välttävästi toimimaan. Sen sijaan että oltais lähdetty kotiin, tai tilattu hinausauto, ajettiin sormet ristissä Rösåkseen. Tärkeintähän nyt kuitenkin oli että päästään kiipeilemään. Tais siinä jonkinlaisena ajatuksena olla että jos se hinausauto pitää soittaa, ihan yhtä hyvin ne voi hakea Rösåksen parkkikselta.

Pimp my ride, del 1

Kursseilla tulee välillä tilanteita, jolloin tajuaa että kaikkihan ei nukukaan viikonloppuja ulkoja. ”Niin siis missä me oikein nukutaan, siellä kalliolla? Tarvitaanko me teltta? Tuleeko yöllä kylmä?” Joo, joo ja joo.

Vaikka mä välillä saankin kiksejä siitä kun ryömitään väsyneenä telttaan, varsinkin silloin kun teltta on suoja jotain muutakin kun hyttysiä vastaan, oon mä aika pirun kyllästynyt telttaelämään.

Oikeastaan jos tarkkoja ollaan, mä en oo niinkään kyllästynyt telttaelämään, vaan siihen hemmetin säätämiseen. Joka perjantai me pakataan kamat. Makuualustat ja makuupussit on untuvaa, joten niitähän ei tietenkään sovi pakattuna säilyttää. Siinä menee helposti tunti jos toinenkin että saadaan kamat kasaan ja kannettua autoon. Hissiä ei ole, ja turha kuvitella että meidän viikonloppusettiä sais kannettua yhdellä kerralla. Tai edes kahdella.

Sunnuntaina sama toisinpäin. Retkikeittimen pesemistä, makuupussien avaamista ym säätämistä, mikä ei sunnuntai-iltaisin voisi hirveesti vähempää kiinnostaa. Käytännössä homma meneekin niin, että kamat enemmänkin vaan levitetään ympäri kämppää ja josta ne parin seuraavan päivän aikana  järjestellään jotenkin paikoilleen, ihan vaan että perjantaina voitais aloittaa homma alusta. Tää on perseestä jopa ns. optimitapauksessa, jolloin ei ole satanut eikä telttaa tarvitse kuivata olohuoneessa.

Me ostettiin reilu kolme vuotta sitten farmariauto, jossa mahtuu nukkumaan. No, mahtuu joo, mutta mihinkäs ne kamat sitten laitetaan? Käytännössä säätämistä tulee niin paljon, että helpommalla pääsee kun lätkäsee kiltisti teltan siihen auton viereen. Jonkinlainen ilmanvaihtokin pitäisi autoon järjestää, ja kaikki varmaan arvaa mihin ongelmiin se Pohjois-Ruotsin hyttyskannoilla johtaa.

Toistaiseksi uusin ja kätevin ratkaisu on ollut pop-up-teltta, minkä saa pystyyn parissa sekunnissa, on itsestään seisova ja pitää vettä. Siinä ei tosin mahdu seisomaan, mutta viikonloppureissuilla se on aika pirun kätevä. Uusi teltta ei kuitenkaan poistanut ongelmaa kaman roudaamisen kanssa.

Erinäisistä verotuksellisista, katsastuksellisista ja mielenterveydellisistä syistä johtuen meillä tuli yllättäen kiire vaihtaa autoa. Yksi asia johti toiseen ja äkkiä oltiin autokaupoilla. Meillä oli aika tiukat kriteerit auton suhteen, tai lähinnä sen piti olla iso. Niin iso että siellä voisi nukkua, laittaa ruokaa, säilyttää kiipeilykamoja ja vaikkapa tehdä töitä, mikäli sellaiseen aktiviteettiin olisi tarvetta vesisateen tai lepopäivien takia.

Tavaratilassa pitäisi olla seisomakorkeus ja pituutta 3 metriä, jolloin sinne mahtuu muutakin kuin sänky. Vuosimalli 2000-luvulta, mielummin loppupäästä ja kilometrejä alle 200 000. Kriteerejähän voi aina olla, toinen asia on sitten tarjonnan ja pankkitilin kanssa.

No, selattiin nettiä ja ihmeteltiin vaihtoehtoja. Kannattaako hakea Saksasta? Kannattaako ostaa huutokaupasta? Onko meillä ylipäätään edes rahaa ostaa autoa? Ei, ei, ja ei.

Taas oli hyötyä siitä että tuttavapiiristä löytyy asiantuntemusta. Mä lähettelin kuvia eri malleista toiveikkaana. ”Paska, paska, ei, no ei todellakaan, joo tohon kannattaa ostaa korjauskirja saman tien, tohon en koskis pitkällä tikullakaan, toi taas on huonoa laatua Mersun hinnalla...”

Me päätettiin ostaa auto autoliikkeestä, siitäkin huolimatta, että niillä on kovemmat hinnat. Autoliikkeet on nimittäin vähän erilailla vastuussa myymisistään kuin yksityiset. Edes etäisesti kriteerit täyttäviä ja lompakolle sopivia autoja alle 400 km sisällä Umeåsta löytyi tasan kaksi.

Autokauppa  nro 1:

”Joo meillä on just teille sopiva auto. Se on pikkusen enemmän ajettu, mutta ihan uskomattoman hyvässä kunnossa. Sillä on ollut vaan yksi omistaja. Ja siihen on juuri vaihdettu moottori, eli se on ihan uusi.”

”Jaa että ihan uusi moottori? Että ihan vielä muovit päällä?”

”No joo, tai siis on sillä nyt muutamia kilometrejä ajettu”

”Löytyiskö jotain lappua että minkä verran sillä ihan uudella moottorilla on sitten ajettu?”

”No okei, sillä on ajettu 7 tuhatta”

Mulle jäi vähän epäselväksi että onko se 7 tuhatta kilometriä, vai 7 tuhatta miliä, mikä on vähän eri juttu (70 tkm). Kun viimein nähtiin huoltokirja, selvisi, että moottori oli vaihdettu jo vuonna 2010 ja tällä hetkellä koneella on ajettu 140tkm. Se ”ihan uusi” on tietysti vähän venyvä käsite. Samoin pikku nettiseikkailun seurauksena selvisi että myyjän ”vain yksi omistaja” oli myös täyttä bullshittiä.

No, auto oli kieltämättä nätissä kunnossa, oli cruise controlleria ja webastoa. Siitä huolimatta me oltiin enemmän kiinnostuneita siitä toisesta vaihtoehdosta, mikä kuitenkin paperilla vaikutti paremmalta. Moottorilla ajettu vähän enemmän, mutta muuten autolla paljon vähemmän.

Autokauppa nro 2:

”Me haluttais koeajaa tota pakettiautoa, halutteko nähdä jotain henkkareita?”

”No ei haluta, ette te sillä pitkälle pääse...”

”Jaa, onko siinä muuten webastoa?”

”Ei kait siinä mitään sellaista ole... tai en mä tiedä” (oli ja toimi, mitä myyjän oli vaikea uskoa)

Auto oli aika räjähtäneen näköinen, mutta siitä huolimatta me haluttiin ostaa se. Joku on joskus sanonut ettei autokaupoilla osteta autoa, vaan myyjää. Kun oikea myyjä löytyy niin kaupat syntyy. Tässäkin tauksessa mä halusin ennemmin antaa rahat rehelliselle myyjälle, joka suoraan sano että se on paska auto, eikä yrittänyt valehtelemalla saada kauppoja. Myyntikikka varmaan sekin. Koska auton edellisestä katsastuksesta oli aikaa, lupasi liike katsastaa auton, ikään kuin todistukseksi että se on ajokunnossa.

Ongelma vaan oli, ettei se ollu. Kolmen viikon korjailujen jälkeen me alettiin tulla katumapäälle. Siitäkin huolimatta että autossa oli nyt kiitettävästi uutta osaa, oli aika selvää ettei se nyt missään hyvässä kunnossa ollut. Uutta vikaa tuntui löytyvän jatkuvasti. Autoa oli vuokra-autona pidetty, ja sitä ennen maalarifirmalla, joten maaliroiskeiden lisäksi lyhyttä kaupunkiajoa oli ehkä vähän enemmän kuin toisella autolla.

Me päätettiin antaa toisella autolle vielä mahdollisuus, ikävästä myyjästä huolimatta.

Autokauppa nro 1 taas:

”Kiva kun tulitte takaisin, tää on tosiaan just teille sopiva auto, yksi omistaja, ihan uusi moottori....”

Mä en tiedä että oliko se vaan opetellut ton litanian ulkoa. Se ei siitä muuttunut, vaikka välillä yhdessä todettiin että onhan sillä tosiaan useampia omistajia ollut, eikä se uunituore moottorikaan nyt enää ihan sisäänajossa ollut.

No sama se, päätettiin kuitenkin ostaa auto. Saattaa kuulostaa tyhmältä ratkaisulta, ja sitä se kyllä olikin, mutta meillä alkoi olla sekä vaihtoehdot että aika vähissä. Ne autot, mitkä oikeesti vastasi meidän kriteereitä maksoi tuplat ton hinnasta.

”Ei mitään hätää”, sanoi myyjä kun ajettiin pihasta pois. ”Siinä on se kuukauden takuu että jos vaan jotain tulee niin tuotte takasin, me korjataan!”

To be continued...

 Ou jeah!

 Sisältäkin ihan siistissä kunnossa

 Ja tilaa on!

 Tärkeintähän näissä hommissa on, että on isompi ku naapureilla