Showing posts with label Hell. Show all posts
Showing posts with label Hell. Show all posts

Monday, July 23, 2012

Norge 2012, Del 3. Hell

Mun piti alunperin kirjoittaa juttua Flatangerin kiipeilytapaamisesta, mutta erinäisistä syistä johtuen päädyttiinkin Helliin. Tai no, voin mä ne erinäiset syyt suoraankin kertoa; ne Trondheimin pellet yritti kiskoa osallistumismaksua 350 NOK (50€), mikä ei mun oikeustajuun mahtunut. Toihan on sama asia kun joku Etelä-Suomen kiipeilyseura päättäisi että nytpä järjestetäänkin Olhavalla juhannuskinkerit. Mainokseen ei mitään mainintaa maksusta, mutta lipunmyyntipiste siihen paskahuussin kohdalle ja kiipeilemään saa tulla viidellä kympillä.

No meikähän otti vähän kipinää ja ajattelin että pitäkää tunkkinne, mä lähden ennemmin vaikka Kustaviin ottaa pataan Pertun reiteiltä ku maksan kiipeilystä.

Kaunis ajatus, mutta autohan tosiaan meni sitten telakalle ja taas alkoi Flatanger kiinnostamaan. Lähinnä sen takia että sinne oli Umeån porukkaa menossa. Me päästiin 8c-Urbanin ja Sofien takapenkille, ja homma näyttikin jo varmalta, paitsi että Urban ei myöskään ollut kuullut tästä pikku rahastuspolitiikasta.

Noh, se veti samalaiset kilarit kun mä, eikä todellakaan halunnut enää Flatangeriin. Niinpä päätettiin että ajetaan Helliin, ja mennään vaikka seuraavalla viikolla Flatangeriin, silloin siellä nimittäis olis taas ilmaista kiivetä. Ai niin, telttailustakin ne ajatteli rahastaa, mikä tarkoitti sitä, että mun ja Anun reissu olis bensojen lisäksi maksanu 150€ ylimääräistä. Inte helt okej.


Hell


 Anu kiipesi Go to Hellin 7a, miltä viime kerralla tuli vielä pataan © Urban Dufva


 Mulla kävi yhtä onnellisesti Tvångstrøyan 7c kanssa © Urban Dufva


 Sofiekin oli liekeissä ja kiipesi elämänsä ensimmäisen 7c:n, Rå nyttelse!


 Tiukka linja, tipuin neljä kertaa vikasta muuvista © Urban Dufva


 Urban yrkkäili toistamatonta 8c:tä


 Ärsyttävän lähellä oli. Toisaalta ihan hyvä että Urbanille jää vielä jotain reittejä Helliin, sillä kun reittien loppuminen tuntuu olevan suurin ongelma kiipeilyssä


 Pakolliset grillikuvat


 Laihisruokaa


 Anun taidekuva vinkun kittaamisesta © Anu Korosuo


 Laihisjälkkäri!


Hyvää kiipeilyä, hyvää ruokaa, hyvää keliä ja hyvää seuraa, eipä tosta paljon reissu parane.

Wednesday, September 8, 2010

To Hell and back

"I'm gonna fly to Hell and back now" lauloi helsinkiläinen yrmybändi kymmenen vuotta sitten. Eipä tullut mieleen että pitkätukat oli käyny Norjassa kränkkäämässä.

Mekin käytiin Hellissä, tosin ihan vaan autolla kun ei ole paalua lentää. Tällä kertaa Hell vaikutti vähän ankealta. Osittain huonoihin fiboihin saattoi tietty vaikuttaa kylmä sää, mutta kyllä se Niemiselin jälkeen tuntui aikamoiselta hiekkalaatikolta. Samaa ajattelin viimeksikin, mutta silloin mietin että se olisi vaan Flatangerin vaikutusta.

Reittejä on Hellissä paljon (yli 90), ne on lyhyitä ja liimapultteja tiheästi. Jotain kallion luonteesta kertoo sekin, että jotkut suostuvat liidaamaan ainoastaan Hellissä. Hommahan on vähän ku yläköysittelyä. Ja ne jotka kiipeävät enimmäkseen Hellissä ovat kuulemma aika tärinöissä toisilla kaltseilla. Tässähän on vähän samaa efektiä kun Tapanilan metrin pulttivälillä.

Scorecardhemmoja paikka tietysti viehättää, harvalla kaltsilla sitä pystyy ottamaan viikonlopun aikana 15 kpl  7b:n onsightyrkkää. Paitsi että enhän mä ottanu. Ajattelin että kiipeän ennemmin niitä oikeasti siistejä linjoja, joita ei loppujen lopuksi kovin montaa löydy. Kiva ajatus, mutta eihän nekään menny.

Jotain hyvää kuitenkin. Joen rannalla oleva bivipaikka on oikeasti hemmetin siisti, eikä viikonloppu tuolla ole todellakaan ajanhukkaa. Kuitenkin noita hyviä kaltseja löytyy lähempääkin. Esimerkiksi Niemisel on mun mielestä parempi kuin Hell. Joo, on erilainen ja on loivempi, mutta sanotaan että ihan tarpeeksi jyrkkä meikäläisen forkuille.

Makuasioista voi tietysti aina kiistellä, mutta minne itse ajaisit pitkäksi viikonlopuksi? Flatanger 650km, Hell 600km, Niemisel 320km.


 Hellin pokettihelvetissä


Himmel 7b


Fjodde samalla reitillä


Seuraava 7b, Bavarian meets norway


Alexander Huberin ensinousema reitti tylyttää huolella


Bivipaikalla ei ollut ruuhkaa


Anu tiskaushommissa


"I'm gonna Fly to Hell..."


Hell in flames


Härö kuva. Oikeastaan tässä oli vaan tarkoitus mitata valoisuutta.


 Tässä sitten varsinainen kuva. Notsi oli oikeesti aika messevä, iskin sinne vähän "finska tändningblocketia" eli pari litraa 95e:tä


Uusi päivä uusi uho


Ei uho auttanu, pataan tuli.


Anunkin kiipeily Goes to Hell


Norski ja  I de godes selskap 7c+


Puolan vahvistus


Polski ja Tvangströya 7c


Helposti näytti menevän, pitää vissiin itekin tutustua Puolan mömmöihin.


Loppuun pakolliset grillauskuvat


Hiillos


 Vettä by Anu


Lisää vettä by Anu


Notskilla istuminen oli kieltämättä reissun parasta antia. Jokin siinä kiipeilyssä kuitenkin viehättää, vaikka se noin niinkuin pääsääntöisesti onkin aikamoista turpaansaantia.

Itse asiassa Simon kuvaili hyvin kiipeilyä, ehkäpä nekin jotka eivät harrasta lajia saavat tästä paremman käsityksen:

Climbing is like this; first you take your dick out and put it on the table. Then you take a hammer and close your eyes. Then you start hitting and are happy if you miss.

Saturday, August 14, 2010

Hell

Norjan reissun viimeisenä kohteena oli Hell. Nopean visiitin perusteella paikka on muutakin kuin norjalaisten kirkonpolttajien kulttikaupunki.

"Welcome to Norway's Frankenjura" sanoi Micke. Ja tosiaan, lyhyitä ja ytimekkäitä reittejä. Paljon otteita. Jyrkkää. Ja Frankenjurasta poiketen kallio on täynnä hyvännäköisiä liimapultteja. Jopa Flatangerin jälkeen oli vaikea olla innostumatta.

Suurin ongelma kiipeämisen suhteen olikin se ettei käsissä ollut enää jerkkua. No, meikä tikkaili naama virneessä Hellin laadukasta 6b-osastoa. Hienoja reittejä, mutta mikä siisteintä, kalliolta löytyy yli 70 reittä, joista suurin osa on 7b-8b osastoa. Toisin sanoen, tekeminen ei täältäkään ihan heti lopu kesken.

Hell lieneekin yksi suuri syy miksei moni kiipeile Flatangerissa. Paikka on lähempänä Trondheimiä ja tarjoaa maailmanluokan kiipeilyä tiheällä pulttivälillä. Itse asissa moni on sanonut että Flatangerissa kiipeily on pelottavaa. Meikähän on sen verran teräshermo etten moista huomannut, mutta kieltämättä Flatangerissa kiipeily tuntuu siltä kuin kiipeäisi isommallakin seinällä. Loputon kivimeri jatkuu joka suuntaan ja kaukana näkyvät maisemat luovat illuusion korkeudesta. Mä kyllä laskisin sen ennemminkin plussaksi.

No joo, takas Helliin. Niin, siisti mesta, ja varmasti tulee lähdettyä sinnekin heti kun on mahdollista. Lähestyminen huimat 5 minuuttia, juomakelpoista vettä saa parkkikselta ja lähistöltä löytyy hemmetin hyvä bivipaikka joen varrelta! Lisäksi rahahemmoille on tarjolla hieno leirintäalue.

Tulee mieleen eräskin autonkatsastaja joka saattais viihtyä tuolla...


Tällä kertaa bivitettiin parkkiksella


Hell


Norjan oma Frankenjura


Kallio on täynnä pientä koloa


Muutama isompikin reikä löytyy


Mr. 2nd go tolpan nokassa


Katos vaan, tuttuja! Nää oli ne jampat jotka ei oikein viihtyny Flatangerissa. Micke otti tilanteesta ilon irti ja imitoi kanaa sen mitä kiipeilyltä ehti.


Maisemia paluumatkalta