Thursday, July 22, 2010

Finska Skriket

Tänä vuonna oon viettäny enemmän aikaa Rösåksessa kuin missään muualla. Ehkä just sen takia että tuolla voi helposti viettää yksin koko päivän. Ensin pari tuntia harjailee, sitten ottaa vähän yrkkiä minitraxionilla ja sitten harjailee vähän lisää. Keväällä jo kuolasin yhtä otteettoman näköistä linjaa uuden sporttisektorin jyrkimmällä kohdalla. Pieniä listoja oli kuitenkin siellä täällä, joten kuvittelin reitin olevan mahdollinen.

Laskeutumisen ja lyhyen minitraxionsession jälkeen oli sellainen fiilis että reitti on kiivettävissä. Jos en mun ni jonkun muun toimesta. Eli pultit seinään ja yrkkäilemään!

Ekana päivänä sain jo kaikki muuvit tehtyä. Muuveista joka toinen tuntui olevan aika maksimia, enkä ollut ihan varma että kuinka paljon kireä yläköysi auttoi.

Seuraavana päivänä selvisi että oli se auttanut aika paljon, ja esim vaikein muuvi oli edelleen tekemättä. Päivän työstämisen jälkeen sain nyt oikeasti kaikki muuvit tehtyä, ja kiivettyä reitin kolmessa osassa. Olinpa jopa vakuuttunut että ensi kerralla menee yhdellä levolla.

Kolmas kerta oli taas yhtä turpaansaantia. Kun projektit yleensä helpottuu ajan myötä, niin tän kanssa tuli jotenkin aina yllätyksenä miten tiukkoja muuvit on. Lisäksi tajusin että mun pitää ruveta venyttelemään (muutama jalannosto on mallia leveä) ja duunata kotiseinälle kruksista klooni jos meinaan sen kiivetä. Uusia jalkkiksiakin löytyi, ja olin taas vakuuttunut että ens kerralla menee yhdellä levolla.

Sitten tuli neljäs kerta. Oli venytelty, levätty, käyty lenkillä, syöty terveellisesti ja puhuttu ruotsia. Tehty siis kaikkea mitä paremmat ihmiset tekee. Vaihdoin kaljankin folköliin. Itse asiassa, olin jopa lämmitellyt huolellisesti (ja pannujen jälkeen todennut että se mun ylipitkä sporttireitti ei ehkä olekaan kutosella alkava).

Nonni, eiku reitille. Itse asiassa kiipeily sujui hemmetin hyvin. Muuvit oli epätoivoisia, mutta ne meni! Jyrkkä seinä muuttui lopulta pystyksi ja enää olisi pari herkkää muuvia. Lähdin siirtämään vasenta kättä, mutta kun päästin irti edellisestä otteesta niin oltiinkin jo matkalla alas. Liian herkkää liian pumpussa. Treenatessa tein muuvin aina levänneenä, eikä se pyllyn pyörittely suju ihan samalla lailla kun on 15 tiukkaa muuvia alla...

Damn. Ei muuta kuin alas ja kunnon lepo. Itse asiassa yrkkä oli aika hemmetin hyvä, paljon parempi kuin mitä olisin uskonut. Söin ja otin kolmen tunnin levon.

Sitten uusi yrkkä. Taas pääsin jyrkän osuuden loppuun. Tällä kertaa kroppa pysyi ojennuksessa ja herkkä käden siirto meni lähes staattisesti. No, eipä sitä nyt dynaamisesti voi tehdäkään. "Hallitusti" olis varmaan se oikea sana. Seuraavat muuvit meni ihan nätisti kunnes huomasin etten pystykään klippaamaan. Oikean käden pienestä krimpistä pitäisi klipata, mutta tiesin etten pysyisi siinä sekuntiakaan jos vasemman päästää irti. Olin vaan liian pumpussa. Pultin skippaaminenkaan ei tuntunut järkevältä vaihtoehdolta kun seuraavaksi pitäisi siirtää oikea käsi vieläkin huonompaa listaan.

Sillä lailla. Vähänkö meinas hermot mennä. Aloin etsimään jaloille uusia otteita, nyt olis meinaan aika pakko saada sellanen asento että saisi käsiä levättyä. Pienen ihmettelyn jälkeen nostin oikean jalan jonnekin korkealle listalle, (huom! oli venytelty) ja pääsin sellaiseen lootusasentoon että sain oikean käden kokonaan vapaaksi ja helposti klipattua. Itse asiassa vasta nyt pystyin ensimmäistä kertaa mankkaamaan. Tää oli senkin puoleen hyvä homma että seuraavaksi oli edessä viimeinen tiukempi muuvi, ja nimen omaan siitä slouppaavasti pikkulistasta. Muuvi meni, ja äkkiä oltiinkin isoilla kahvoilla. Enkä ryssiny lopun kahvamaratooniakaan!

Reitti sai nimekseen Finska Skriket, ja vaikeutta... no sitä on.

Gredin antaminen nyt on aina vaikeaa, ehkäpä tuota pitäisi verrata muihin reitteihin. Mä en oo montaa 7c+:ssaa kiivenny, mutta ne mitä oon, on menny aika helposti. Toi nyt on selkeesti vaikeempi ku ne, tai yksikään 7c+ mitä oon koskaan kokeillutkaan. Reitti on myöskin vaikeampi kuin Just call me helmet 8a, ja selvästi vaikeampi kuin Milestone 8a. Siinä kunnossa missä kiipesin Milestonen, en olis saanu tehtyä puoliakaan muuveista. Toisaalta, Milestone ja Helmet on ehkä vähän softeja 8a-reittejä. Diablo 8a (joskus ollu 8a+) onkin lähempänä. Tosin erona se että Diabloon sain hyvät betat ja omaa reittiä jouduin yksin työstää. Sehän ei tietenkään nopeuta hommaa. Diablon jälkeen oli sellainen olo ettei se nyt ihan ollu mun maksimitasoa. Oma reitti taas meni aika rajoilla, tosin pari työstöpäivää lisää ni saattaisin olla eri mieltä. Mulla meni tohon nyt neljä päivää, mikä on about sama aika kun noihin muihin 8-alkuisiin. Tai no, Milestone meni kyllä nopeammin.

Luonteeltaan Finska Skriket on vähän niinku ylipitkä boulderi. Laskutavasta riippuen, n. 15-20 muuvia joutuu vetämään putkeen niin ettei ainakaan mun taidoilla pysty välissä ravistelemaan, mankkauksesta nyt puhumattakaan.

Uskaltaisin siis väittää että se on aika solidi 8a.


Ensimmäinen tiukka muuvi on pitkä roiskaisu huonoon saideriin


Saiderin alla on pieni underikrimppi, siihen vasen käsi


Sitten reitin tiukin yksittäinen muuvi, pitkä kurkotus huonoon pinchiin


Pinchi on vähän kuin tiiliskivi joka on hieman irti seinästä. 180cm ja mun nakeilla varustettu kaveri saa puristettua ainoastaan palikan reunasta.  Tarttis olla pidempi ja ohuemmat nakit ni sais vähän paremmin kiinni.


Sitten noustaan vasemman jalan päälle ja heitetään oikea käsi 20cm ylemmäs ohueen halkeamaan. Siihen saa yllättävän hyvän sormijammin.


Sitten vasen käsi terävään underikahvaan. Siitä klippi ja oikea käsi pieneen pokettiin.


Sitten jalat ylös ja heitetään vasen käsi hyvään underiin.


Jalat taas ylös ja pitkä veto pieneen krimppiin


Krimpistä jatketaan vieressä olevaan saideriin, nostetaan jalat ylös ja vedetään taas pitkä veto, tällä kertaa reitin huonoimpaan otteeseen. Tosin nyt seinä alkaa olla pystyä, mikä on oikeastaan aika välttämätöntä otteessa pysymisen kannalta.



Tai ei se näköjään ihan pystyä ole vieläkään, mutta loivempaa joka tapauksessa. Sitten siitä pienestä krimpistä vedetään oikea käsi pitkälle oikealle, huonoon sloupperiin. Siitä jatketaan eteenpäin parempaan slouppaavaan listaan. Sitten pitäisi se vasenkin käsi saada sinne oikealle, ja kun siinä nyt ollaan jo valmiiksi aika raajat levällään niin se on aika paljon nihkeempää kuin mitä aluksi kuvittelin. Sitten on vielä muutama metriä sellaista kiipeilyä missä joutuu olemaan tarkkana. Sen jälkeen on joku 8 metriä kiipeilyä, mutta sen verran hyvillä otteilla ettei sieltä enää putoa.