Nyt kun olkapää on sairaslomalla eikä kiipeilyrintamallakaan ole tapahtunut mitään mainittavaa, on hyvä hetki harrastaa pientä kamahomoilua. Kamahomoiluhan on sitä että räplätään camuja, jäähakkuja, minitraxionia, tai ihan mitä tahansa vekotinta joka edes etäisesti liittyy kiipeilyyn. Lähes kaikki trädikiipeilijät ovat parantumattomia kamahomoja, teknokiipeilijöistä nyt puhumattamaan. Kamahomoja löytyy myös muiden harrastusten parista, esimerkiksi suurin osa valokuvaajista kuulunee tähän ryhmään.
Kamahomoilua on parasta harrastaa internetissä, sillä näin pääsee vaahtoamaan vekottimista ilman että kukaan keskeyttää tai on toista mieltä. Ok, kirjotuksia voi tietty kommentoida, mutta senkin saa helposti estettyä.
Tämän talven ensimmäisessä kamahomoilusetissä käydään vähän läpi trädiräkkiä. Saadaan ikään kuin aloitettua Sloupin joka keväinen "mitä räkkiin"-keskustelu. Sain aikoinaan hyvän neuvon arpoessani BD:n camujen ja Rock Empiren tuotteiden välillä: "Osta camuja, ihan sama mitä ne maksaa. Osta vaikka yksi joka vuosi ja kasvata räkkiä pikku hiljaa, lainaa kavereilta, tai kiipeä vaikka pelkillä kiiloilla, mutta älä osta paskoja frendejä. Ne alkaa kuitenkin jossain vaiheessä ärsyttää."
Olin kuitenkin jo ehtinyt ostaa yhden sinisen Rock Empire-paholaisen. Nyt on jo kahdeksan vuotta kiroiltu tuon veijarin kanssa. Ainahan se räkissä kulkee mukana ja aina sitä miettii että mihin sen saisi nopeasti tungettua, ettei vaan pääsisi tulemaan sellaista tilannettä että kädet pumpussa joutuisi sen kanssa pelleilemään.
Parhaiten asian esitti Harri Sloupissa muutamia vuosia sitten:
"Oma vaatimaton mielipiteeni on että tämä on se väärä kohta säästää. Osta parasta/kalleinta mihin suinkin kynnet kykenee. Niitä sinä ostat lopulta kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin. Sitä nimittäin siunaa itseään viimeistään niinä elämän ohikiitävinä pelonsekaisina hetkinä kun se halkeamassa oleva rakkine, se ainoa joka pitää sinut erossa maankamarasta, on parasta mitä rahalla saa.
Niin ja onhan ne värikkäät amerikkalaisvalmisteiset liikkuvaleukaiset komeita. Niitä on mukava hypistellä sadepäivinä.
Oma asenteeni näihin rakkineisiin on enempi periaatteellinen kuin raakaan fyysiseen lujuuteen tai tilastolliseen luotettavuuteen perustuva. Yksinkertaistettuna haluan niiden releiden jotka pitävät minut elossa olevan erittäin hyviä, rahatilanteen joskus salliessa jopa parhaita, mitä maa päällään kantaa. IMHO.
Korostettakoon vielä ettei minulla ole mitään huonoja kokemuksia sen enempi ukrainalaisista kuin tsekkiläisistäkään varmistusvälineistä. Uskon että ovat hintansa väärti. Yksi italialainen liikkuvaleukainen minulla oli joskus mutta sen hylkäsin silloin kun se kolmannen kerran varmistajan suureksi riemuksi köyden heiluttamana vemputti itsensä halkeamasta ulos. Mersu on mersu ja mosse on mosse. Molemmat on autoja."
Näin, eli hyvää shittiä räkkiin. Mikäs sitten on sitä hyvää, tai parasta? Keskisuurten ja suurten (#0.75 - #6) liikkuvaleukasten kanssa Camalotit (C4) ovat ainakin toistaiseksi varmin valinta. DMM Dragoneista ei ole kokemusta, mutta keveys, ruostumattomuus, sekä parempi slingisysteemi tekevät niistä kovan vastustajan. Kaksoisakselirakenne ja värikoodaushan on sama kuin Camuissa, mutta huhujen mukaan säätöalue hieman camuja pienempi. Toisaalta peukaloluupin puuttuminen Dragoneissa on aika huono juttu.
Camut eivät kuitenkaan ole meikäläisen suosikkeja pieninä (#0.3 - #.5). Alienit menee ohi 6-0 taipuisan vartensa ansiosta. Silläkin varjolla että camut ovat varmasti kestävämpiä. Jostain syystä tipun mielummin heikompaan Alieniin joka pysyy seinässä kuin vahvempaan camuun, jonka köysi on jo heiluttanut irti. Alieneille kovan vastuksen tarjoavat Metoliuksen Mastercamit, jotka on muuten saman oloiset, mutta vaikuttavat enemmän tehtaassa valmistetuilta. (Alluthan tehdään edelleen jonkun Coloradolaisen eräjorman autotallissa) Allujen leukojen metalli on kuitenkin paljon pehmeämpää, mikä on hyvä juttu sen puoleen että ne tuntuvat liimautuvan kiinni ihan mihin vaan. Toisaalta pehmeä metalli lyhentää niiden käyttöikää. Parin vuoden aktiivisen pannuttelun jälkeen allujen metalli alkaa näyttää levinneeltä muovailuvahalta. Toisaalta pienellä viilailulla saa ne taas pelittämään.
Tosin sitten kun mennään vieläkin pienempään (#0.1 - #0.2) niin C3:set ovat taas omaa luokkaansa. Jostain syystä pienimmissä halkeamissa se kilkuttimen leveys alkaa olla se tärkein kriteeri. Eli vaikka pienimmät Allut on mukavan letkeitä, sopii saman kokoinen C3:nen usein paremmin. Ja taas, ennemmin sitä tippuu C3:seen jonka kaikki kolme leukaa on kiinni kuin Alluun jonka saa vaan kahdella leualla.
Kiiloista omaan käteen sopii parhaiten DMM Wallnutsit. Wallnutsit on pehmeämmät kuin BD:n kiilat ja ne saa hyvin survottua halkeamiin niin että ne kestää köyden heilumistakin. BD:n kiilat on toisaalta kakkosen helpompi irrottaa, mutta sehän ei mua kiinnosta.
Siinä vähän perusräkkiä, mitäs muuta sitä olisi kiva saada?
Bigbro
Nää on kyllä niin turhia vekottimia kun olla ja voi. Siellä missä kutosen camu on liian pieni ja olisi hyvä paikka asetella putkea, ei voi oikein tippuakaan. Joku voi sanoa että ehkä mä en vaan osaa käyttää niitä, ja on varmaan oikeassakin, mutta tähänkin sopii hyvin lausahtus jonka kuuliin Bishopin kiipeilykaupan myyjältä: "If need one, you shouldn't be there"
Hexentric
Ostin näitä, tai tarkemmin sanottuna Rockcentricsejä joskus kun ajattelin että isot koot olis kivoja pitkillä reiteillä jos tulee pitkään isoa halkeamaa. Vähän niinkuin Camujen lisäksi. No periaatteessa toimiihan ne, mutta käytännässä ostin heti isoja Camuja tilalle. Camut on vaan niin paljon nopeempia ja helpompia asentaa. Parhaiten hexat toimii jäisissä halkeamissa ja alppihommissa.
Tri-cam
Näissäkin on pari ongelmaa, ensinnäkin näitä ei laita kukaan kun on tiukka paikka. Eli soveltuu lähinnä helppoon maastoon. Toisekseen Tricameistä puuttuu se jousi, joka pitäisi palikan paikoillaan. Toimii kuulemma hyvin jäisissä halkeamissa, eli talviteknossa ja alppihommissa.
Link cam
Näähän on oikeastaan aika hyviä pelejä. Ainoa miinus on paino ja joskus näitä on vaikea poistaa kun on isketty ihan suppuun. Järjettömän kokoinen säätövara on kuitenkin aika hemmetin iso plussa, ja nää onkin parhaimmillaan silloin kun kiivetään pienellä räkillä. Tai kun esim dolomiiteilla halutaan jotain lisäturvaa hakojen lisäksi, mutta ei haluta ottaa koko räkkiä mukaan. Hyviä myös perus trädikiipeilyssä kun halutaan muutama tuplakoko, muttei oikein tiedetä että mitä kokoja.
Mikro-/offset-kiilat
DMM peanutsit on jostain syystä siirtynyt teknoräkistä normikiilojen sekaan. Se näyttää menevän niin että mitä tiukempaa kiivetään, sitä enemmän pienille offset-kiiloille on käyttöä. Toisaalta esim Lofooteilla Peanutsit tuntuu menevän ihan mihin vaan. Kaiken lisäksi nää on kevyitä, ja ihan pienintä kokoa lukuun ottamatta kestää hyvin normipannut. Perinteiset mikrokiilat (sellaset litteät ja leveät) on mun mielestä turhia pelejä, ne ei sovi teknoon, eikä todellakaan trädikiipeilyyn.
DMM Offsetsit on tuorein lisäys trädiräkkiin. Nää tuntuu uppoavan huomattavasti helpommin kun normaalit wallnutsit. Ja itse asiassa suurin osa halkeamista taitaa olla enemmän tai vähemmän flarettavia...
No kuinkas paljon niitä kilkuttimia sitten tarvitaan?
Riippuu varmaan vähän siitä että kiivetäänkö Rollareilla 12 metrin vai Norjassa 400 metrin reittiä. Ja varmaan vähän siitäkin että minkälainen numero siinä reitin kyljessä on. Jos kiivetään niin helppoa ettei pudota, ei sillä räkilläkään ole oikein väliä. Silloin kun kiivetään sellaisia reittejä joissa pannut on todennäköiset, kannattaa sitä rojuakin olla mukana. Pitkällä reittillä ständeihin voi laskea 6 piissiä, ja 50 metrin köydenpituuteen mahtuu helposti 15 kilkutinta (jos iskee kolmen metrin välillä). Eli 21 piissiä, toisaalta, jos on tiukkaa, se kolmen metrin varmistusväli saattaa tuntua jänskältä.
Mulla on yleensä pitkillä reiteillä 1,5 settiä kiiloja (puolet offsettejä) ja liikkuvaleukaisista #0.3-#3 tuplana. Jos on poikkeuksellisen tiukkaa, otan vielä vihreän C3:sen ja sinisen alienin mukaan (molemmat n. #0.2). Isot koot jos vaan jos topossa erikseen sanotaan. Sitten kiivetessä katson vähän että miltä tuleva köydenpituus näyttää ja isken kaiken ylimääräisen kakkosen kannettavaksi (usein #2 ja #3) Lisäksi mukaan tulee 12 jatkoa joista puolet jatkettavissa 60 cm pitkiksi. Kaikki sulkkarit tietty mahdollisimman kevyitä. (Phantom / Oz, camuissa Neutrinot) Sitten molemmilta taistelijoita löytyy kaksi 120 cm slingiä, kaksi ruuvisulkkaria ja ATC-guide.
No siinäpä lätinää räkistä, ensi kerralla jotain R/X-henkisempää kuten skyhookit ja ballnutsit
Kamahomoilua on parasta harrastaa internetissä, sillä näin pääsee vaahtoamaan vekottimista ilman että kukaan keskeyttää tai on toista mieltä. Ok, kirjotuksia voi tietty kommentoida, mutta senkin saa helposti estettyä.
Tämän talven ensimmäisessä kamahomoilusetissä käydään vähän läpi trädiräkkiä. Saadaan ikään kuin aloitettua Sloupin joka keväinen "mitä räkkiin"-keskustelu. Sain aikoinaan hyvän neuvon arpoessani BD:n camujen ja Rock Empiren tuotteiden välillä: "Osta camuja, ihan sama mitä ne maksaa. Osta vaikka yksi joka vuosi ja kasvata räkkiä pikku hiljaa, lainaa kavereilta, tai kiipeä vaikka pelkillä kiiloilla, mutta älä osta paskoja frendejä. Ne alkaa kuitenkin jossain vaiheessä ärsyttää."
Olin kuitenkin jo ehtinyt ostaa yhden sinisen Rock Empire-paholaisen. Nyt on jo kahdeksan vuotta kiroiltu tuon veijarin kanssa. Ainahan se räkissä kulkee mukana ja aina sitä miettii että mihin sen saisi nopeasti tungettua, ettei vaan pääsisi tulemaan sellaista tilannettä että kädet pumpussa joutuisi sen kanssa pelleilemään.
Parhaiten asian esitti Harri Sloupissa muutamia vuosia sitten:
"Oma vaatimaton mielipiteeni on että tämä on se väärä kohta säästää. Osta parasta/kalleinta mihin suinkin kynnet kykenee. Niitä sinä ostat lopulta kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin. Sitä nimittäin siunaa itseään viimeistään niinä elämän ohikiitävinä pelonsekaisina hetkinä kun se halkeamassa oleva rakkine, se ainoa joka pitää sinut erossa maankamarasta, on parasta mitä rahalla saa.
Niin ja onhan ne värikkäät amerikkalaisvalmisteiset liikkuvaleukaiset komeita. Niitä on mukava hypistellä sadepäivinä.
Oma asenteeni näihin rakkineisiin on enempi periaatteellinen kuin raakaan fyysiseen lujuuteen tai tilastolliseen luotettavuuteen perustuva. Yksinkertaistettuna haluan niiden releiden jotka pitävät minut elossa olevan erittäin hyviä, rahatilanteen joskus salliessa jopa parhaita, mitä maa päällään kantaa. IMHO.
Korostettakoon vielä ettei minulla ole mitään huonoja kokemuksia sen enempi ukrainalaisista kuin tsekkiläisistäkään varmistusvälineistä. Uskon että ovat hintansa väärti. Yksi italialainen liikkuvaleukainen minulla oli joskus mutta sen hylkäsin silloin kun se kolmannen kerran varmistajan suureksi riemuksi köyden heiluttamana vemputti itsensä halkeamasta ulos. Mersu on mersu ja mosse on mosse. Molemmat on autoja."
Näin, eli hyvää shittiä räkkiin. Mikäs sitten on sitä hyvää, tai parasta? Keskisuurten ja suurten (#0.75 - #6) liikkuvaleukasten kanssa Camalotit (C4) ovat ainakin toistaiseksi varmin valinta. DMM Dragoneista ei ole kokemusta, mutta keveys, ruostumattomuus, sekä parempi slingisysteemi tekevät niistä kovan vastustajan. Kaksoisakselirakenne ja värikoodaushan on sama kuin Camuissa, mutta huhujen mukaan säätöalue hieman camuja pienempi. Toisaalta peukaloluupin puuttuminen Dragoneissa on aika huono juttu.
Camut eivät kuitenkaan ole meikäläisen suosikkeja pieninä (#0.3 - #.5). Alienit menee ohi 6-0 taipuisan vartensa ansiosta. Silläkin varjolla että camut ovat varmasti kestävämpiä. Jostain syystä tipun mielummin heikompaan Alieniin joka pysyy seinässä kuin vahvempaan camuun, jonka köysi on jo heiluttanut irti. Alieneille kovan vastuksen tarjoavat Metoliuksen Mastercamit, jotka on muuten saman oloiset, mutta vaikuttavat enemmän tehtaassa valmistetuilta. (Alluthan tehdään edelleen jonkun Coloradolaisen eräjorman autotallissa) Allujen leukojen metalli on kuitenkin paljon pehmeämpää, mikä on hyvä juttu sen puoleen että ne tuntuvat liimautuvan kiinni ihan mihin vaan. Toisaalta pehmeä metalli lyhentää niiden käyttöikää. Parin vuoden aktiivisen pannuttelun jälkeen allujen metalli alkaa näyttää levinneeltä muovailuvahalta. Toisaalta pienellä viilailulla saa ne taas pelittämään.
Tosin sitten kun mennään vieläkin pienempään (#0.1 - #0.2) niin C3:set ovat taas omaa luokkaansa. Jostain syystä pienimmissä halkeamissa se kilkuttimen leveys alkaa olla se tärkein kriteeri. Eli vaikka pienimmät Allut on mukavan letkeitä, sopii saman kokoinen C3:nen usein paremmin. Ja taas, ennemmin sitä tippuu C3:seen jonka kaikki kolme leukaa on kiinni kuin Alluun jonka saa vaan kahdella leualla.
Kiiloista omaan käteen sopii parhaiten DMM Wallnutsit. Wallnutsit on pehmeämmät kuin BD:n kiilat ja ne saa hyvin survottua halkeamiin niin että ne kestää köyden heilumistakin. BD:n kiilat on toisaalta kakkosen helpompi irrottaa, mutta sehän ei mua kiinnosta.
Siinä vähän perusräkkiä, mitäs muuta sitä olisi kiva saada?
Bigbro
Nää on kyllä niin turhia vekottimia kun olla ja voi. Siellä missä kutosen camu on liian pieni ja olisi hyvä paikka asetella putkea, ei voi oikein tippuakaan. Joku voi sanoa että ehkä mä en vaan osaa käyttää niitä, ja on varmaan oikeassakin, mutta tähänkin sopii hyvin lausahtus jonka kuuliin Bishopin kiipeilykaupan myyjältä: "If need one, you shouldn't be there"
Hexentric
Ostin näitä, tai tarkemmin sanottuna Rockcentricsejä joskus kun ajattelin että isot koot olis kivoja pitkillä reiteillä jos tulee pitkään isoa halkeamaa. Vähän niinkuin Camujen lisäksi. No periaatteessa toimiihan ne, mutta käytännässä ostin heti isoja Camuja tilalle. Camut on vaan niin paljon nopeempia ja helpompia asentaa. Parhaiten hexat toimii jäisissä halkeamissa ja alppihommissa.
Tri-cam
Näissäkin on pari ongelmaa, ensinnäkin näitä ei laita kukaan kun on tiukka paikka. Eli soveltuu lähinnä helppoon maastoon. Toisekseen Tricameistä puuttuu se jousi, joka pitäisi palikan paikoillaan. Toimii kuulemma hyvin jäisissä halkeamissa, eli talviteknossa ja alppihommissa.
Link cam
Näähän on oikeastaan aika hyviä pelejä. Ainoa miinus on paino ja joskus näitä on vaikea poistaa kun on isketty ihan suppuun. Järjettömän kokoinen säätövara on kuitenkin aika hemmetin iso plussa, ja nää onkin parhaimmillaan silloin kun kiivetään pienellä räkillä. Tai kun esim dolomiiteilla halutaan jotain lisäturvaa hakojen lisäksi, mutta ei haluta ottaa koko räkkiä mukaan. Hyviä myös perus trädikiipeilyssä kun halutaan muutama tuplakoko, muttei oikein tiedetä että mitä kokoja.
Mikro-/offset-kiilat
DMM peanutsit on jostain syystä siirtynyt teknoräkistä normikiilojen sekaan. Se näyttää menevän niin että mitä tiukempaa kiivetään, sitä enemmän pienille offset-kiiloille on käyttöä. Toisaalta esim Lofooteilla Peanutsit tuntuu menevän ihan mihin vaan. Kaiken lisäksi nää on kevyitä, ja ihan pienintä kokoa lukuun ottamatta kestää hyvin normipannut. Perinteiset mikrokiilat (sellaset litteät ja leveät) on mun mielestä turhia pelejä, ne ei sovi teknoon, eikä todellakaan trädikiipeilyyn.
DMM Offsetsit on tuorein lisäys trädiräkkiin. Nää tuntuu uppoavan huomattavasti helpommin kun normaalit wallnutsit. Ja itse asiassa suurin osa halkeamista taitaa olla enemmän tai vähemmän flarettavia...
No kuinkas paljon niitä kilkuttimia sitten tarvitaan?
Riippuu varmaan vähän siitä että kiivetäänkö Rollareilla 12 metrin vai Norjassa 400 metrin reittiä. Ja varmaan vähän siitäkin että minkälainen numero siinä reitin kyljessä on. Jos kiivetään niin helppoa ettei pudota, ei sillä räkilläkään ole oikein väliä. Silloin kun kiivetään sellaisia reittejä joissa pannut on todennäköiset, kannattaa sitä rojuakin olla mukana. Pitkällä reittillä ständeihin voi laskea 6 piissiä, ja 50 metrin köydenpituuteen mahtuu helposti 15 kilkutinta (jos iskee kolmen metrin välillä). Eli 21 piissiä, toisaalta, jos on tiukkaa, se kolmen metrin varmistusväli saattaa tuntua jänskältä.
Mulla on yleensä pitkillä reiteillä 1,5 settiä kiiloja (puolet offsettejä) ja liikkuvaleukaisista #0.3-#3 tuplana. Jos on poikkeuksellisen tiukkaa, otan vielä vihreän C3:sen ja sinisen alienin mukaan (molemmat n. #0.2). Isot koot jos vaan jos topossa erikseen sanotaan. Sitten kiivetessä katson vähän että miltä tuleva köydenpituus näyttää ja isken kaiken ylimääräisen kakkosen kannettavaksi (usein #2 ja #3) Lisäksi mukaan tulee 12 jatkoa joista puolet jatkettavissa 60 cm pitkiksi. Kaikki sulkkarit tietty mahdollisimman kevyitä. (Phantom / Oz, camuissa Neutrinot) Sitten molemmilta taistelijoita löytyy kaksi 120 cm slingiä, kaksi ruuvisulkkaria ja ATC-guide.
No siinäpä lätinää räkistä, ensi kerralla jotain R/X-henkisempää kuten skyhookit ja ballnutsit
